Neljäkymmentä varasta

Johdatus 40 varasta -peliin

Neljäkymmentä varasta pasianssi / 40 varasta pasianssi on ympäri maailmaa pelattu suosittu korttipeli. Sitä pelataan kahdella 52-korttisella tavallisten pelikorttien pakalla. Se tunnetaan myös nimillä Big Forty, Napoleon St Helena, Roosevelt at San Juan ja Le Cadran.
"Neljäkymmentä" nimessä tulee jokaisen pelin alussa taulukkoon jaettujen korttien lukumäärästä.

Neljäkymmentä varasta pasianssi on vaikea peli voittaa, ja sen hallitseminen vaatii hyviä ongelmanratkaisutaitoja.

Se on myös perustana useille muunnelmille, joista useimmissa pelin voittamista on helpotettu, kuten Josephine Pasianssi.

Asettelu

Pelinäyttö koostuu 4 eri alueesta.

Taulukko sijaitsee keskellä näyttöä. Se koostuu 10 merkitsemättömästä sarakkeesta. Jokainen sarake sisältää pelin nykytilanteesta riippuen joko vertikaalisesti päällekkäisen yhden tai useamman kuvapuoli ylöspäin olevan kortin pinon, tai on tyhjä. Suurin osa pelin aikaisesta toiminnasta tapahtuu täällä.

Perustat sijaitsevat taulukon yläpuolella. Vaakasuunnassa se koostuu 8 suorakulmiosta. Jokainen suorakulmio on perusta, johon maa voidaan rakentaa ässästä kuninkaaseen.

Vasemmassa yläkulmassa on vetopino. Täällä pidetään varakortteja, jotka otetaan käyttöön pelin edetessä. Pelin alkaessa se sisältää neliöidyn pinon kuvapuoli alaspäin olevia kortteja. Suoraan vetopinon oikealla puolella sijaitsee jätepino. Uuden pelin alkaessa tämä alue on tyhjä.

Jäte- ja vetopino toimivat yhdessä varakorttien saamiseksi mukaan peliin. Pelaajan napsauttaessa ei-tyhjää vetopinoa, yksi pinon kortti siirretään automaattisesti kuvapuoli ylöspäin jätepinoon. Ei ole epätavallista, että jätepinoon kertyy paljon kortteja. Jätepino on aina neliöity, ja vain ylin kortti on näkyvissä ja pelattavissa. Kun jätepinosta pelataan kortti, sen mahdollisesta alla olevasta kortista tulee uusi pelattavissa oleva kortti.

Tavoite

Neljäkymmentä varasta pasianssissa tavoitteena on rakentaa kaikki 8 järjestettyä sarjaa perustoihin ässästä kuninkaaseen.

Kuinka pelata Neljääkymmentä varasta

Neljäkymmentä varasta pasianssia pelataan kahdella tavallisten pelikorttien pakalla, yhteensä 104 kortilla.

Pelin alkaessa jokaiseen taulukon 10 sarakkeeseen jaetaan 4 kuvapuoli ylöspäin olevaa korttia. Loput 64 korttia lähetetään vetopinoon.

Pelin tärkeänä sääntönä on, että pelaaja saa siirtää aina vain yhden kortin kerrallaan. Josephine Pasianssin versiossa pelaaja saa kuitenkin siirtää taulukon sisällä minkä tahansa pituisia laskevassa järjestyksessä olevia järjestettyjä sarjoja. Muuten nämä kaksi peliä ovat identtisiä.

Jätepinoon ei voida siirtää korttia muualta kuin vetopinosta. Pelaajan harkinnan mukaan tämä voidaan tehdä missä tahansa vaiheessa peliä.

Kortti voidaan siirtää taulukon pinon pohjalle joko jätepinosta, perustasta tai toisen taulukon pinon pohjalta. Kohdekortin on aina oltava sekä siirrettävän kortin arvosta seuraava että samaa maata. Sarakkeen ollessa tyhjä sinne voidaan siirtää mikä tahansa samoista lähteistä peräisin oleva kortti.

Pelaaja voi siirtää kortin perustaan joko taulukon pinon pohjalta tai jätepinosta. Kortin on kuitenkin oltava sopiva. Kortin ollessa ässä se aloittaa uuden maan rakennelman, ja kyseisen maan seuravana arvona ollessa se laajentaa rakennelmaa.

Strategia

Tässä yhdeksän pelivinkkiä Neljäkymmentä varasta pasianssin voittamiseksi:

• Suunnittele siirtosi huolellisesti. Yritä löytää sellaisia peräkkäisten siirtojen yhdistelmiä, joilla saavutetaan hyödyllisiä tavoitteita.
• Ennen siirtojen tekemistä tarkista kaikki taulukossa olevat kortit. Huomioi erityisesti ässien ja kuninkaiden sijainti, sekä muut mahdolliset ongelmatekijät.
• Ässien saaminen perustoihin on tärkeää - mitä nopeammin, sen parempi. Myös kakkoset ja kolmoset ovat tietysti tärkeitä. Peli voidaan helposti hävitä, jos ei päästä käsiksi vaikka vain yhteen tai kahteen korttiin, joita tarvitaan rakennelman valmistumiseksi. Tämä voi tapahtua minkä tahansa arvojen kanssa, mutta se on erityisen tuhoisaa matala-arvoisilla korteilla.
• Kuningas voidaan poistaa pinosta vain joko lähettämällä se perustaan tai siirtämällä se tyhjään sarakkeeseen. Nämä tapahtuvat todennäköisesti vasta pelin myöhemmässä vaiheessa. Käytännössä kuninkaat vangitsevat kaikki kortit, joiden päälle ne ovat.
• Siirrettäessä kortti tyhjään sarakkeeseen kuningas on hyvin usein paras vaihtoehto. Tämä ei ainoastaan vapauta kortteja, jotka ovat jääneet loukkuun sen alle, vaan aloittaa myös laskevassa järjestyksessä olevan rakennelman, joka on perustoihin verrattuna vastakkaisessa suunnassa oleva järjestys. Kuninkaan jälkeen kuningatar on toiseksi paras vaihtoehto aloittamaan laskevassa järjestyksessä olevan rakennelman.
• Monestakin syystä yhden tai useamman sarakkeen vapauttamisen tulisi olla korkealla prioriteettilistalla. Ja kun ne on vapautettu, niitä tulisi pyrkiä suojelemaan. On kuitenkin usein tuloksekasta ja jopa välttämätöntä luopua tyhjästä sarakkeesta saadakseen vastineeksi jotain hyötyä.
• Tyhjät sarakkeet lisäävät liikkuvuutta, mikä tarkoittaa kykyä siirtää kortteja ympäri, erityisesti pinojen välillä. Mitä enemmän sarakkeita on tyhjänä, sitä suurempi on myös liikkuvuus. Ja mitä suurempi on liikkuvuus, sitä todennäköisemmin pelaajalla on mahdollisuuksia järjestellä kortteja hyödyllisesti, johon kuuluu korttien vapauttaminen, järjestettyjen maiden laajentaminen, korttien lähettäminen perustoihin ja kaikki muu, mikä helpottaa lopullista voittoa. Ennen sarakkeen sulkemista pelaajan tulee yleensä suorittaa kaikki mahdolliset tuottavat järjestykset, joita ei voida suorittaa yhdellä vähemmällä tyhjällä sarakkeella.
• Korttia siirrettäessä saatetaan mahdollisesti muuttaa nykyisen pelitilan liikkuvuutta. Tietty kortti, joka olisi saattanut sopia aikaisemmin, ei ehkä enää sovikaan siirron jälkeen. Tämän vuoksi pelaajan tulisi viivyttää siirtoja mahdollisimman pitkään voidakseen vapaasti hyödyntää syntyviä mahdollisuuksia. Tästä huolimatta ässät ja kakkoset on kuitenkin aina turvallista lähettää perustoihin.
• Luultavasti häviön ykkössyynä on se, että jätepinossa on liian paljon kortteja, mikä estää pääsyn tärkeisiin voiton edellyttämiin kortteihin. Pelin alkaessa jätepinon nopea kasvaminen on lähes väistämätöntä. Pelin voittamiseksi pelaajan on jossain vaiheessa aloitettava jätepinon purkaminen. Paras aika tähän on silloin, kun useita sarakkeita on tyhjillään ja pinot ovat hyvin järjestettyjä. Tämä johtaa siihen, mikä on luultavasti häviöiden toiseksi suurimpana syynä: kyvyttömyys vapauttaa sarakkeita.